Koko maailmaa järkyttänyt toinen maailmansota 1940-luvun alkupuoliskolla ja siihen liittyneet Suomessa käydyt sodat, talvisota ja jatkosota, vaikuttivat vahvasti kaikkeen kulttuuriin ja siten myös kirjallisuuteen. Suomalaisessa kirjallisuudessa 1940-1950 -luvuilla käsiteltiin sotaa niin suoraan (esimerkiksi Väinö Linnan Tuntematon Sotilas) kuin allegorisestikin (esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen).
Tuntematon sotilas -romaanin näytelmäsovitus Pyynikin kesäteatterin näyttämöllä 1997.
Väinö Linnan Tuntematon Sotilas (1954), josta on tehty myös kaksi elokuvaversiota, kuvaa jatkosotaa yhden konekiväärikomppanian näkökulmasta. Linna korostaa romaanissaan yksilön näkökulmaa, ja hän saikin kirjan ilmestymisen aikoihin kritiikkiä siitä, ettei kuvaa sotaa tarpeeksi laajasti ja yleiseltä tasolta. Nykyään yksilönäkökulmaa kuitenkin kiitellään. Linna pyrkii näkökulmavalinnallaan kuvaamaan sotaa tavallisen ihmisen tasolta ja näin esittämään kansalaisen ja sotilaan käsitystä sodasta. Tämä yksityinen näkökulma suurten linjojen kuvaamisen sijasta tuleekin laajasti tunnusomaiseksi sodanjälkeiselle kirjallisuudelle. Myös Väinö Linnan romaanisarja Täällä Pohjantähden alla (kolme osaa;1959, 1960, 1962) on tyypillistä sodanjälkeisen ajan kirjallisuutta. Ensimmäisessä osassa perisuomalainen Jussi rakentaa torppansa, Koskelan, jonka elämää tarkastellaan toisessa osassa Jussin pojan Akselin ja kolmannessa osassa Akselin lasten kautta. Kolmannessa osassa torpan arkiset toimet keskeyttää toinen maailmansota. Tuntematon sotilas -romaani kuvaa juuri Akselin pojan Vilhon johtamaa konekiväärikomppaniaa jatkosodassa. Näin romaaneista syntyy jatkumo.
Waltarin Sinuhe Egyptiläinen (1945) kuvaa sotaa allegorisesti. Egyptiläinen lääkäri Sinuhe kiertää useita Egyptin naapurimaiden hoveja ja tutkiskelee vallanpitäjien juonia ja sotasuunnitelmia. Sinuhe itse vastustaa sotaa ja joutuukin sodanvastaisten julkisten puheidensa vuoksi karkotetuksi Egyptistä. Egyptin on katsottu romaanissa kuvaavan toisen maailmansodan aikaista Englantia, ja Babylonin suurta Neuvostoliittoa. Vihamielinen khattien kansa edustaa romaanissa natsi-Saksaa. Romaanista onkin luettavissa toisen maailmansodan juonikuvioita ja mielettömyyttä. Sinuhe Egyptiläisestä tuli ulkomailla suosituimpia suomalaisia romaaneja, ja siitä on tehty jopa Hollywood-elokuvaversio.
Tove Jansson, muumikirjojen äiti, vuonna 1956
Sodanjälkeisessä kirjallisuudessa tuli suosituksi yksityinen näkökulmatekniikka. Enää ei kerrottu suuria tapahtumia yleisen kokemuksen kannalta ja kaikkitietävän kertojan puhumana, vaan nyt keskityttiin yksittäisen ihmisen havaintoihin ja kokemukseen tapahtumista. Näin korostettiin tavallista ihmistä. Myös ihmisen identiteettiä ja olemassaolon merkitystä pohdittiin. Sitä kysymystä käsitellään esimerkiksi Tove Janssonin Muumi-kirjoissa. Lastenkirjoina pidetyistä Muumeista löytyy aivan omat teemansa myös aikuisille lukijoille. Muumilaaksossa erityisesti Muumipappa on ahdistunut ja huolissaan omasta identiteetistään: hän yrittää jollakin tavalla tukea olemassaoloaan kirjoittamalla muistelmia.
Runous oli modernismin aikana vapautunut, mikä tarkoittaa sitä, että tiukasti noudatetuista runomitoista ja loppusoinnuista luovuttiin. Sodanjälkeinen runous oli voimakasta ja suorasanaista. Kuluneet kielikuvat ja riimittely hylättiin vanhanaikaisina. Runoissa pohdittiin olemassaoloa ja itseyttä, ja myös lyriikassa korostettiin yksilöä, kuten proosassakin.
Lähteet
- Haapala, Vesa - Hellström, Inkeri - Kantola, Janna - Kaseva, Tuomas - Korhonen, Riitta - Maijala, Minna - Saarikivi, Janne - Salo, Merja - Torkki, Juhana 2010. Särmä. Otava, Keuruu.
- Kuvat Wikimedia Commons, vapaasti kopioitava arkisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti